Muunna välittömästi Celsius, Fahrenheit, Kelvin, Rankine, Délisle, Newton, Réaumur ja Rømer välillä. Reaaliaikaiset tulokset kaikille 8 lämpötila-asteikolle.
Lämpötila on perusfyysinen suure, joka kuvaa aineen lämpötilaa. Suomessa ja Pohjoismaissa Celsius (°C) on jokapäiväinen yksikkö sääennusteisiin, ruoanlaittoon ja lääketieteeseen. Kelvin (K) on kansainvälinen SI-perusyksikkö termodynaamista lämpötilaa varten, jota käytetään fysiikassa, kemiassa ja tekniikassa. Fahrenheit (°F) on hallitseva Yhdysvalloissa. Historialliset asteikot — Réaumur, Newton, Délisle ja Rømer — eivät ole enää käytössä, mutta ne muodostavat eurooppalaisen tieteen historian kiinnostavan luvun.
Toisin kuin lineaariset yksikkömuunnokset (metrit kilometreiksi), lämpötilamuunnos on affiini muunno: jokaisella asteikolla on oma nollakohta ja erilaisin askelkoko. Pelkkä yhden kertoimen käyttö ei riitä — tarvitaan myös siirtymä (yhteen- tai vähennyslasku). Tämä muunnin käyttää Celsius-asteikkoa välivaiheena ja soveltaa automaattisesti oikeaa affiinia kaavaa kahdessa vaiheessa.
Jokainen muunnos kulkee Celsius-asteen kautta pivotpisteenä. Ensin lähtöarvo muunnetaan Celsius-asteiksi toC-kaavalla, sitten tämä Celsius-arvo muunnetaan kohdeasteikkoon fromC-kaavalla. Yleinen rakenne on:
Jossa f_toC muuntaa lähdeaste ikon Celsius-asteiksi ja f_fromC muuntaa Celsius-arvon tulokseksi. Jokaisen asteikon yksityiskohtaiset kaavat näkyvät alla olevissa paneeleissa.
→ Celsius (sisääntulo)
Celsius → (ulostulo)
Tärkeimmät viitearvot
Perinteinen suomalainen sauna, joka on osa kansallista kulttuuria ja maailmanperintöä (UNESCO 2020), lämpiää 80–100 °C:seen (176–212 °F, 353–373 K). Löylyn heittäminen kivien päälle tuottaa lyhyitä höyryn huippuja. Ulkomaalaisille vierailijoille: 80 °C vastaa 176 °F — kunnioitusta ja hyvää nesteytystasoista vaativa lämpötila.
Terveen aikuisen normaali kehon lämpötila on 37 °C (98,6 °F, 310,15 K). Kuume alkaa yleensä 38 °C:sta (100,4 °F). Réaumur-asteikolla — eurooppalaisessa lääketieteessä käytetty standardi 1800-luvulle asti — 37 °C vastaa 29,6 °Ré, mikä havainnollistaa hyvin, miksi Celsius on omaksuttu yleiseksi standardiksi.
Suomalaiset reseptit ilmoittavat uunilämpötilat aina Celsius-asteina. Pulla paistetaan 200–225 °C:ssa (392–437 °F, 473–498 K). Karjalanpaisti valmistetaan hitaasti 100–120 °C:ssa (212–248 °F). Jos ulkomainen resepti antaa lämpötilan Fahrenheit-asteina, tämä muunnin antaa oikean Celsius-arvon välittömästi.
Absoluuttinen nollapiste, 0 K = −273,15 °C = −459,67 °F = 0 °R, on alhaisin teoreettisesti mahdollinen lämpötila, jossa kaikki klassinen atomien lämpöliike lakkaa. Lord Kelvin (William Thomson) määritteli sen Glasgowin yliopistossa vuonna 1848, ja se on nykyaikaisen termodynamiikan perusta.
Syötä muunnettavan lämpötilan numeerinen arvo syöttökenttään. Positiiviset, negatiiviset ja desimaaliluvut hyväksytään.
Valitse lähdeaste ikko pudotusvalikosta. Kaikki 8 asteikkoa on lueteltu täydellä nimellä ja symbolilla.
Muunnin laskee ensin Celsius-ekvivalentin (toC-kaava) ja soveltaa sitten fromC-kaavaa kuhunkin kohdeasteikkoon.
Tulokset on ryhmitelty: Yleiset asteikot (Celsius, Fahrenheit, Kelvin, Rankine) ja Historialliset asteikot (Délisle, Newton, Réaumur, Rømer).
Kaikki arvot päivittyvät reaaliajassa kirjoittaessasi — ilman vahvistuspainiketta. Hyvin suuret tai pienet arvot näytetään tieteellisessä merkinnässä.
Nopea arvio Celsius → Fahrenheit: °F ≈ °C × 2 + 30 (muistisääntö, ei tarkka). Tarkka kaava on °F = °C × 9/5 + 32; joten 20 °C on täsmälleen 68 °F.
Kelvin ei käytä astemerkintää — kirjoitetaan yksinkertaisesti 'K', ei koskaan '°K'. Yksi kelvin on yhtä suuri kuin yksi Celsius-aste; ero on vain nollakohdan siirtymässä (273,15 yksikköä).
Rankine-asteikko on Fahrenheitin absoluuttinen vastine: 0 °R on absoluuttinen nollapiste ja yksi Rankine-aste vastaa yhtä Fahrenheit-astetta. Sitä käytetään joissain amerikkalaisissa termodynaamisissa insinöörilaskelmissa.
Délisle-asteikko toimii käänteisesti: suuremmat arvot vastaavat alhaisempia lämpötiloja. Vesi kiehuu 0 °De:ssa ja jäätyy 150 °De:ssa — täsmälleen päinvastoin kuin Celsius-asteikolla!
Celsius ja Fahrenheit ovat yhtä suuret täsmälleen −40°:ssa: −40 °C = −40 °F. Se on kahden asteikon ainoa leikkauspiste — hyödyllinen tieto Suomen ja Pohjois-Amerikan välillä matkustaville.
Useimmat yksikkömuunnokset ovat lineaarisia: yksi metri on aina 100 senttimetriä. Mutta lämpötila-asteikoilla on erilaiset nollapisteet — 0 °C ei vastaa samaa fyysistä tilaa kuin 0 °F (joka on 32 astetta veden jäätymispisteen yläpuolella). Koska alkupisteet eivät täsmää, skaalauskertoimen lisäksi tarvitaan siirtymä (yhteen- tai vähennyslasku). Tämä tekee lämpötilamuunnoksesta affiinisen muunnoksen, ei puhtaasti suhteellisen.
Kelvinillä ja Celsiuksella on sama askelkoko (1 K = 1 °C välinä), mutta erilaiset nollapisteet. 0 °C = 273,15 K (jään sulamispiste). 0 K = −273,15 °C (absoluuttinen nollapiste). Kelvin on termodynaamisen lämpötilan SI-perusyksikkö ja sitä käytetään kaikkialla, missä tarvitaan absoluuttisia arvoja fysiikassa, kemiassa ja tekniikassa.
Molemmat asteikot ovat yhtä suuret täsmälleen −40°:ssa: −40 °C = −40 °F. Se on kahden suoran ainoa leikkauspiste, sillä vain siinä kerroin 9/5 ja siirto +32 kumoavat toisensa matemaattisesti täsmälleen.
Fahrenheit omaksuttiin Pohjois-Amerikassa 1700-luvulla ennen metrisen järjestelmän standardointia. Se on syvälle juurtunut amerikkalaiseen kulttuuriin — säätiedotteet, kodin termostaatit, reseptit. Tieteessä, lääketieteessä ja teollisuudessa myös Yhdysvallat käyttävät Celsius- ja Kelvin-asteikkoja, mutta Fahrenheit elää arjessa.
Näitä asteikkoja ei enää käytetä käytännössä. Ne kiinnostavat tieteen historioitsijoita ja metrologeja. Réaumur oli eurooppalaisen kemian standardi 1700–1800-luvuilla, erityisesti sokerintuotannossa ja säilykkeiden valmistuksessa Ranskassa ja Venäjällä. Newton oli yksi ensimmäisistä tieteellisistä yrityksistä mitata lämpöä. Délisle oli käytössä Pariisin observatoriossa vuosikymmenien ajan.
Molemmat ovat absoluuttisia asteikkoja (nollapiste absoluuttisessa nollapisteessä), mutta ne eroavat askelkooltaan: yksi Rankine-aste vastaa yhtä Fahrenheit-astetta (eli 5/9 kelviniä) ja yksi kelvin vastaa 9/5 Rankine-astetta. Muunnos: K = °R × 5/9; °R = K × 9/5. Rankinea käytetään joissain amerikkalaisilla termodynamiikan insinöörialueilla, erityisesti ilmailutekniikassa ja vanhemmissa HVAC-standardeissa.
Kaikki muunnokset lasketaan tarkkojen affiinien kaavojen avulla. Arvot pyöristetään 8 merkitsevään numeroon näyttöä varten. Tieteellistä tai teknistä tarkkuutta vaativissa töissä tarkista tulokset aina kalibroiduilla mittareilla.